Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Helsinki Winner & Finnish Winner 2011

Niin se vain koitti päivä, että tämä pohjoisen porukka pakkasi junnukoiran autoon ja otti autolle suunnan pääkaupunkiseudulle tapaamaan sukulaiskoiria ja näytelmöimään.

Lauantaina 3.12 whippetit arvosteli Bo Skalin

Vindy JUN-ERI/3, SA (EXC in junior class with CQ)

"Trevlig tik, vackert huvud, vackra linjer, bra underlinje, väl vinklad fram o bak. Rör sig mkt bra, trevlgit temperament, levande junior"


Sunnuntaina 4.12 whippetit arvosteli Elisabet Janzon (kennel Wolf Tone) Ruotsista

Eddy JUN-EH (VG in junior class)

"Elegant young male. Good head and expression. Good ears. Good neck. Needs to develop in body, and sink down on his angulations. Unsteady on the move. Very much a puppy still"

Wanda JUN-ERI (EXC in junior class)


Vindy JUN-ERI/2 SA (EXC in junior class with CQ)

"Elegant bitch. Beautiful head and expression. Lovely dark eyes. Good neck and topline. Enough body for age. Good bone and angulations. Moves with a good side-gait"


Lienee turhaa mainita, että olen enemmän kuin tyytyväinen viikonlopun saldoon. Vindyn antura avattiin vain 1,5 kk aiemmin ja nyt tyttö sai kehuja liikkeistään tiukilta tuomareilta. Myös Eddystä oli paljastunut kehäkettu, tosin edelleen pilke silmäkulmassa. Kiitos Ervastin Elinalle Eddyn esittämisestä, pojalla tosiaan oli hauskaa, siitä kertoi hännän heiluminen ja haukahtelu kehässä. Suuret kiitokset myös Mikkosen Annalle Wandan esittämisestä, hienosti meni energisellä ja iloisella typsyllä ensimmäisessä virallisessa näytelmässä. Kiitokset myös kasvatinomistajille, kun innostuivat koiriaan tuomaan paikalle ja harjoituttamaan händlereiden kanssa.

It was so wonderful also meet father of our first litter, Dandy and his owner Marina. Thank you so much, it was a pleasure to meet you guys. Hopefully we'll meet soon again.


From left Dandy-dad with his children Eddy, Wanda and Vindy


Tassukuvia

Vindyn tassun on parantumassa hurjaa vauhtia. Ollaankin tehty jo pieniä lenkkejä pehmeällä alustalla tossu tassussa.

Aloitetaan ensimmäisestä kaivuukerrasta, eli tältä tassu näytti 10.10.2011

 

Pieni potilas 20.10.2011, kun tassu oli viilletty auki.

 

Tassu 24.10.2011, eli 4 vrk aukaisemisen jälkeen.

 

Tassun päivittäiset huoltotoimenpiteet suoritettu. Vindy on erittäin reipas potilas.

 

26.10.2011, haavan elämässä 6. vrk  meneillään

 

31.10.2011 eli haavalla ikää 11 vrk. Näin hyvin on jo menossa umpeen.

 

Marraskuun ensimmäisenä dokumentaatiota ei vielä ole otettu, mutta aamun pesulla haava oli taas vuorokaudessa parantunut hurjasti. Enää pieni naarmu ja sitten se olisi ummessa. Pehmusteita on vähennetty roimasti, mutta vielä pidetään kevyttä sidettä ja rasvaillaan Vetramilillä haavaa. Antibioottikuurista päästään eroon tänään :)

 

Kuvan laadut on mitä on. Haavasta on kyllä otettu päivittäin kuvia, mutta ne ovat kolmessa eri laitteessa... Tässä nyt omassa puhelimessa olevat kuvat.

Viikon pläjäys

Reilun viikon sisään on mahtunut paljon asiaa. :)

 

Vinika ja ihanat sisaruksensa Sagramour S-pentueesta täyttivät 20.10 huikeat 5 vuotta. Viikonloppuna juhlistettiin synttäreitä kebakoilla. Koirakavereita ei kutsuttu, jotta tassupotilas Vindy sai levätä.

Vinkan syntymäpäivänä nimittäin oli Vindyn kontrolli ja antura oli edelleen kova ja turvonnut. Eläinlääkäri Jussi Virta ja Jaakko Väyrynen aukaisivat Vindyn anturan ja huuhtelivat. Enää mitään suurta anturasta ei tosin löytynyt. Tassua on hoidettu huuhtelemalla, Vetramilillä (mikä loistava tuote muuten tuo onkaan!) ja paketoimalla. Todella mielenkiintoista on ollut nähdä päivittäin kuinka haava paraneminen etenee. Antura ihan silmin nähden uudistuu sisältäpäin. Tänä aamuna haava oli jo pientä viirua lukuunottamatta saanut uuden vaaleanpunaisen kerroksen ihoa/kudosta päällensä. Kovin on tassu vielä arka käyttää, mutta tässäkin on apua isosta kasasta kipsinalusvaahtoa, cobania ja harsosidettä. Pieni sisar hento valkoinen sisälläni on aktivoitunut. Vindy onkin äärimmäisen kärsivällinen hoidettava, mitä nyt haavaa ihan selvästi kutittaa.

Viimalle on aloitettu (taas vaihteeksi) laihdustuskuuri. Nyt uusien vinkkien avittamana ja parissa viikossa on typyllä paino pudonnut vajaan kilon, turvotus kadonnut ja lanneosa tullut esille. Viimahan on taistellut koko elämänsä ylipainoa vastaan ja perinteinen syö vähän, liiku paljon ei vain ole auttanut. Nyt ruoka-annokseen on lisätty aivan minimaalinen hyppysellinen mineraalisuolaa. Viima on reipastunut hurjasti. Ja onkin ilo käydä koirien kanssa juoksulenkillä kun Viimankin tassu nousee ravissa :)

 

Kempele kuittaa. Vindyn tassukuvia luvassa kunhan saan siirrettyä koneelle.

Lasia siellä, lasia täällä.. Sirpaleet eivät kyllä tuo onnea!

Vindy muuttui viime maanantain jälkeen vähitellen apaattiseksi ja masentuneeksi. Torstaiaamuna soitin eläinlääkärille ja Rinnekankaan Matti vaati saada koiraa näytille kuultuaan, ettei Vindy ollut saanut särky- eikä antibioottikuuria maanantaisen tassunkaiveluoperaation jäljiltä. Onneksi sentään olimme oma-aloitteisesti antaneet naperolle Rimadylia.

Torstaina saimme tulehtuneeseen anturaan 20 vrk:n ab-kuurin sekä 6 vrk Rimadyl-kuurin. Vedellähuuhtelua ja vähäinen ulkoilu vain tossu jalassa. Seuraavana torstaina vielä kontrollikäynti, jolloin ultrataan tassu. Toistaiseksi anturassa ammottaa komea reikä, ja nestettä pukkaa edelleen ulos. Eli liekö anturassa jemmassa vielä lasinsiru. Sanomattakin selvää, että tunteet ihmiskuntaa ovat ärsyyntyneet. Kuinka vaikeaa se on olla rikkomatta niitä pulloja?

Eilisellä aamulenkillä keräsimme kakkapussillisen lasinsiruja, valittakaapa vain niistä jälkeemme jääneistä kakoista, pusseille kun löytyi huomattavasti parempaa käyttöä...

Pientä toivon kipinää sittenkin?

Lähetin Vindyn röntgenkuvat Jarmo Rintasalolle Seinäjoelle katsottavaksi ja hänen kommenttinsa oli, että kuvissa ei näy mitään hälyyttävää. Jatkoimme jo saaduille hoito-ohjeilla, mutta Vindyn ontuminen ei kadonnut. Eilen kävimme sitten kontrollikuvissa Oulun eläinlääkärivastaanotolla ja ihana eläinlääkäri Maria Pohjolainen kuunteli avoimesti ja oli samaa mieltä kanssamme, että enempi se syy voisi varpaassa olla kuin olkapäässä. Hän kuitenkin suositteli, että otetaan varoiksi röntgenkuvat molemmista eturaajoista sekä kaula- ja rintarangasta.

Minut passitettiin Antellille kahville ja kun sielät palailin ja minut kutsuttiin rötngenhuoneeseen kuvia katsomaan vierähti kivi sydämeltä, sillä näytöllä olevassa kuvassa näkyi ovelle asti pieni valkoinen esine anturassa. Eläinlääkäri oli kaivanut Vindyn anturasta koteloituneen lasinsirpaleen. Röntgenkuvissa ei Pohjolainen nähnyt mitään, vaan hänestä luusto näytti normaalilta. Kuvat lähtevät vielä Rintasalolle tarkistettavaksi ja poissuljetaan muut mahdolliset ontumisen aiheuttajat.