Viima-raasua kyllä nyt koitellaan. Torstaina kävimme treffaamassa ihanaa kultsupoikaa Ransua ja keskellä ei mitään metsässä Viima kiipeili kivikossa ja sieltä kuului kolinaa. Oltiin Ransun omistajan kanssa heti skarppina, että lasiako. Ääh, ei voi keskellä metsää olla, kivet vain kolisee. Noh, kotia valosaan kun päästiin niin Viiman anturan kyljestä tippasee pikkasen verta ja antura on "asfaltti-ihottumalla". Lauantaina antura sitten rapsahti ulkona halki ja nyt otetaan entistä iisimmin. Ulkoillaan töppönen jalassa lyhkäsiä lenkkejä ja huuhdotaan haavaa.

Haimatulehdusepäilystä sen verran, että erittäin vähärasvainen ruokavalio on alkanut vastaamaan hyvin, ja Viima on selvästikin karistanut turvotuksen kyydistään. Vatsakin on tyttösellä kiinteämpi ja kylkiluut sekä selkänranka tuntuvat. Parin viikon päästä mennään uusintakokeisiin.

Onko pakko jos ei tahdo?